Hankabakkenin kaivos (Hankabakken gruve) oli osa laajaa Sulitjelman kuparikaivosaluetta (Sulitjelma Gruber), joka sijaitsee Fausken kunnassa Nordlandin läänissä, Norjassa. Kaivos oli toiminnassa kuparin ja sinkin tuotantoa varten, ja koko alueen toiminta lakkasi lopullisesti vuonna 1991.

Keskeiset tiedot kaivoksesta

  • Malmiot: Kaivoksessa hyödynnettiin kahta eri malmiota, Hankabakken I ja Hankabakken II.
  • Malmin paksuus: Esiintymien paksuus oli pääosin 3–5 metriä.
  • Tuotanto: Kaivoksesta louhittiin yhteensä noin 1,99 miljoonaa tonnia malmia.
  • Malmiluokitukset: Louhitun malmin keskimääräiset pitoisuudet olivat 1,4 % kuparia (Cu) ja 0,4 % sinkkiä (Zn). Jäljellä oleviksi varannoiksi on arvioitu noin 0,5 miljoonaa tonnia.

Osa laajempaa kaivoshistoriaa

Hankabakken kuului Sulitjelman alueen pohjoisiin kaivoksiin (yhdessä muun muassa Bursin, Mons Petterin, Charlottan ja Gikenin kanssa). Sulitjelman alueen kaivostoiminnalla on merkittävä rooli Norjan teollisuushistoriassa. Alue oli aikoinaan tunnettu teknologisista innovaatioistaan (kuten maailman ensimmäisistä sähköisistä kuparisulatoista), mutta myös poikkeuksellisen raskaista työolosuhteistaan ja merkittävistä ympäristövaikutuksistaan, joiden jälkiä siivotaan alueella edelleen.

Hankabakkenin omat vaiheet

Perustaminen (1901): Hankabakkenin kupari- ja sinkkikaivos avattiin Ny Sulitjelman alueelle korkealle tunturialueelle Langvatnet-järven pohjoispuolelle. Alueelle syntyi tuolloin pieni, vilkas kaivosyhteisö.

Tekninen edelläkävijyys (1904): Kaivokselle alettiin rakentaa pystysuoraa nostokuilua. Siitä tuli Sulitjelman historian pisin suoraan maanpinnalta malmikerroksiin ulottunut pystykuilu. Aluksi nosturia pyöritettiin höyryvoimalla, kunnes tunturille saatiin sähköt. Malmi kuljetettiin alas vuorelta köysirataa pitkin.

Kultakausi: Alkuperäisen Hankabakken I -malmion lisäksi syvemmältä maan alta löydettiin myöhemmin Hankabakken II -esiintymä, joka ei näkynyt lainkaan maanpinnalle. Kaivoksesta muodostui yksi alueen varmimmista tuottajista, josta louhittiin vuosikymmenten aikana lähes kaksi miljoonaa tonnia kupari- ja sinkkipitoista malmia.

Sulkeminen (1991): Kun koko Sulitjelman kaivostoiminta ajettiin alas kannattamattomana ja valtion tukien loppuessa vuonna 1991, myös Hankabakken suljettiin lopullisesti. Nykyään monet Ny-Sulitjelman vanhoista kaivosrakennuksista toimivat Norjan matkailuyhdistyksen (DNT) retkeilymajoina.

Lähde: Copilot

Hankabakken 6/2023

Hankabakkenin kaivos sijaitsee korkealla tunturissa noin reilun 500 m korkeudessa.

Sieltä löytyy tämä Hankabakkenin hylätty kaivosalue.

Vanhoja jätekasoja vielä korkeampien tunturien ympäröimänä.

Osin aidattuja alueita. Takana DNT-tunturitupa ja toinen kaivosalue Ny Sulitjelma, joka oli vielä reilun lumikerroksen peittämä.

Vanhaa saastunutta kaivosaluetta.

Happamia raskasmetallipitoisia pintavesiä.

Saastunutta maa-aluetta.

Sulffidipitoista maa-ainesta ei ole peitelty millään muotoa.

Hyvin valuvat happamat vedet täällä!

Vanhoja kaivosrakennuksia 1900-luvun alusta.

Varsin futuristinen mausoleumi tehty tunturin päälle, kun kaivos oli aikoinaan lopetettu. Kunnostustoimet on olleet kovin vähäisiä. Tässä tapauksessa suuaukko on vain betonoitu umpeen.

Tai avoimet ovet kaivoksella… Happamia vuotovesiä ja lisäksi todella sulffidipitoista maa-ainesta.

Kaivosluolan alkupää. Ei mitenkään turvallisen oloinen.

Valoa näkyvissä uudelleen avaamiselle?

Ekologinen paskahuussi suoraan kaivoskuiluun.

Lumen takana piilossa ilmeisesti luolaston suuaukko, josta ylivuotona tulee raskasmetallipitoista vettä.

Vesivaluma kaivoksesta maastoon. ”Kevyt tasausallas” muodostunut maastoon, mutta muutoin liruu totuttuun tapaan kohti vuonon pohjaa.

Näin puhtaita tunturipuroja muodostuu Sulitjelmassa!

Jätekasoja rinteellä.

Jälkisanat

Hankabakken oli aikoinaan modernin kaivosteollisuuden ylpeydenaihe: kuparia ja sinkkiä nostettiin tunturista lähes kahden miljoonan tonnin verran ja malmi kulki köysiradoilla kohti jalostusta. Yli sata vuotta myöhemmin alueella voi kuitenkin ihailla toisenlaista perintöä. Sulfidipitoiset jätekasat, värjäytyneet valumavedet ja rapistuvat rakenteet muistuttavat siitä, että malmi saatiin aikanaan tehokkaasti talteen, mutta osa ympäristölaskusta jäi tunturiin odottamaan seuraavia sukupolvia. Hankabakken edustaa osuvasti vanhan kaivosteollisuuden ajattelutapaa: se, mikä saatiin myytyä, vietiin pois, ja se, mikä jäi jäljelle, jätettiin luonnon sekä tulevien kaivosretkeilijöiden ihmeteltäväksi.

Hankabakkenilla 1992:ssa vessareissulla kävi kaivostutkijat

Jari ja Jarkko